Tämä näytös sisältää Q&A:n ohjaajan kanssa. This screening includes a Q&A with the director.

Kenian ja Etiopian alueella sijaitsevaa Turkanajärveä pidetään ihmiskunnan kehtona. Seudulta on löytynyt muun muassa miljoonia vuosia vanhoja kädellisten fossiileja. Vaan entä nykyajan asukkaat ja heidän suhteensa ympäristöönsä? Iiris Härmä (mm. palkittu Hyvästi Afrikka) pääsi ennen koronapandemiaa seuraamaan Helsingin yliopiston ympäristötieteen tutkijoita Álvaro Fernández-Llamazaresia ja Mar Cabezaa näiden matkalla Keniaan tutkimaan Daasanach-heimon luontosuhdetta perinteisten eläintarinoiden kautta. Tutkijat toivovat tarinankerronnan kurovan osaltaan umpeen kuilua ihmisten arjen ja suojelupyrkimysten välillä.

Perille päästyään ja heimoon tutustuttuaan innokkaiden tutkijoiden idealismi alkaa karista. Aiemmasta pastoralistisesta tutkimusaineistosta päätellyn harmonisen luontosuhteen sijaan tutkijat kohtaavatkin paljon monimutkaisemman vyyhdin, jossa osaa näyttelevät vilpitön tietämättömyys, klaanikahakat, ilmastonmuutos, kolonialismin perintö ja sinänsä hyvän asian puolesta perustetun Sibiloin kansallispuiston aiheuttamat jännitteet. Tutkijoiden ja paikallisen yhteisön välissä luovii tulkki Job, joka kaipaa koulutuksensa myötä parempia mahdollisuuksia, mutta jolta perheen elanto edellyttää turvallisia valintoja. Luonnon vaalimisen ohella elokuvan tärkeäksi teemaksi nouseekin vuoropuhelun vaaliminen sanelun sijaan.

Liina Härkönen

-----------------

The region of Lake Turkana, located in Kenya and Ethiopia, is considered to be "the Cradle of Humankind". Among other finds, primate fossils from millions of years ago have been discovered in the region. But what about the region's modern inhabitants and their relationship to their environment? Iiris Härmä, whose previous work includes the award-winning Leaving Africa, had the chance of joining Helsinki University's researchers, Álvaro Fernández-Llamazares and Mar Cabeza, on their pre-pandemic trip to study the Daasanach people's relationship to their environment through traditional animal tales. The researchers hope that storytelling would help to bridge the gap between people's everyday lives and conservation efforts.

As the scientists get to know the tribe, their idealism begins to crumble. Instead of a harmonic relationship with nature, inferred from previous pastoralist literature, the researchers are faced with a much more complicated web involving sincere ignorance, clan conflicts, climate change, the legacy of colonialism and local tensions caused by the well-meaning establishment of Sibiloi National Park. The translator, Job, acts as an important mediator between the scientists and locals, himself yearning for better chances via education, but having to make safe choices to provide for his family. Along with preserving nature, preserving dialogue instead of dictation becomes an important theme in the film.

Liina Härkönen