Parveke, kamera ja elokuvaohjaaja, jolla on ainutlaatuinen kyky hahmottaa elämän moniulotteiset ääriviivat mitä yksinkertaisimmissa asioissa. Tässä lähtökohdat kokonaisuudessaan parvekkeelta kuvatulle elokuvalle, jonka lopputulos on riemastuttavan syvällinen festivaalihitti. Se on poikkileikkaus ihmisen elinkaaresta, aina syntymästä kuolemaan, avioeroista rakastumisiin, huippuhetkistä pohjamutiin.

”Teen tällaista parveke-elokuvaa, olisiko sinulla hetki aikaa?” Paweł Łoziński hihkaisee alapuolellaan käveleville ihmisille huolettomasti. Ja heillähän on. Ohikiitävän mutta merkittävän hetken verran tuntemattomat avautuvat kameralle elämästään: kuka aviopuolisostaan, kuka pieleen menneestä syntymäpäivästään, kuka edesmenneestä elämänkumppanistaan, jota on 40 vuoden ajan kutsunut veljekseen, vaikka kyseessä on ollut suuri rakkaus. Sattuupa kohdalle myös muutama vakivieras, kuten koditon Robert, joka etsii paikkaansa yhteiskunnassa usean vankilassa vietetyn vuoden jälkeen. Elämän syklisyydestä muistuttaa pihaa hoitava rouva Zosia, jonka monotoninen rutiini ruohonleikkurin ja luudan varressa jatkuu päivästä ja vuodesta toiseen.

Merkittävin henkilöhahmo lienee lopulta ohjaaja itse, joka suorilla mutta hienotunteisilla kysymyksillään luo otolliset puitteet mitä yllätyksellisimmille kohtaamisille. Vuoden- ja vuorokaudenajat vaihtuvat, mutta Łoziński istuu pieteetillä paikoillaan.

Sissi Korhonen

-----------------

Paweł Łoziński sets his camera and a shotgun mic in his first-floor Warsaw apartment balcony that’s facing a sidewalk. He does some people-watching. Then he asks the random passersby, of different ages, about life; its meaning, or how they cope with it. -- The primary intriguing factor of The Balcony Movie is how Paweł turns a simple personal space into a wide place for dialogue. Moreover, you observe and interact with a cross-section of a community without taking a step outside the space. -- Paweł's balcony isn’t a podium from where he preaches. But it’s a slightly elevated space from where he observes and keenly listens, and in the process, he encourages us to do so too. -- The Balcony Movie isn’t specific to Polish society -- it’s largely an observation of the human condition and a tribute to life. It’s a testament to documentaries’ power to weave emotionally charged intimate portraits of contemporary life.

Arun Kumar, High on Films

This is one of the cases where the script is written by life itself. Although the director undoubtedly uses his honesty, charisma and friendly demeanour, getting passers-by to emotionally open up with the strength of a nutcracker, he adopts a modest, withdrawn attitude, without even looking for the subject of the film. Like the people in front of his balcony, the meaning of the film meets Łoziński in each subsequent interaction.

Mateusz Tarwacki, Eye For Film