“Tiedän, mitä sota on. En pelkää tappaa pahoja ihmisiä”, sanoo 14-vuotias Sergej. Pietarilaisessa sotilasakatemiassa Groznyista kotoisin olevaa venäläispoikaa sorretaan, koska häntä pidetään tšetšeeninä. Orpona Ingušiassa elävä, sodassa traumatisoitunut 11-vuotias Aslan puolestaan saattaa olla etnisesti venäläinen, mutta identifioituu tšetšeeniksi ja muslimiksi. He elävät saman tragedian eri puolilla ja oppivat näkemään toisensa vihollisina.

Pirjo Honkasalon kansainvälisesti tunnetuimman ja palkituimman dokumenttielokuvan aiheena on lasten kokemus sodasta. 2000-luvun taitteessa puhjenneen toisen Tšetšenian sodan vaikutuksia kuvataan kolmella eri näyttämöllä: Venäjällä, Tšetšeniassa ja Ingušiassa. Elokuvan ensimmäinen jakso seuraa nuorten poikien koulutusjaksoa Kronstadtin sotilasakatemiassa Pietarin edustalla. Keskimmäisessä jaksossa ollaan raunioituneessa Groznyissa, Tšetšenian pääkaupungissa, jossa arki on sotaa ja selviytymistä. Päätösjakso vie rajan taakse Ingušian maalaismaisemiin, pakolaisten keskuuteen.

Kamera seuraa kohteidensa elämää sivusta, mutta läheltä. Pirkko Saisiota kuullaan kertojaäänenä säästeliäästi. Toistuvasti nähdään kuvia lasten kasvoista, joiden ilmeet ovat aina vakavia ja usein tulkitsemattomia – elämäniloa niistä ei välity. Vaikka herkän tunnelmallinen, jopa impressionistinen elokuva on esteettisesti toteutettu ja katsantokannaltaan puolueeton, sen viesti on painava: sota on valtava tragedia kaikille, erityisesti lapsille.

Suvi Heino

-----------------

”I know what war is. I am not afraid to kill bad people”, says 14-year-old Sergey. In St. Petersburg’s military academy, the Russian boy from Groznyi is persecuted because he is considered to be a Chechen. Traumatized by war and living as an orphan in Ingushetia, 11-year-old Aslan on the other hand might be Russian by ethnicity, but identifies himself as a Chechen and a muslim. They are living on different sides of the same tragedy and learn to see each other as enemies.

Pirjo Honkasalo's most internationally acclaimed and awarded documentary centers on children’s experiences of war. The effects of the Second Chechen War, which started at the turn of the century, are depicted on three different stages: in Russia, in Chechnya and in Ingushetia. The first episode of the film follows the education of young boys in Kronstadt’s military academy, located near St. Petersburg. The middle episode depicts the ruins of Groznyi, the capital of Chechnya, where everyday life is war and survival. The final episode takes the viewer beyond the border to Ingushetia’s countryside, among refugees.

The camera follows the life of its subjects from the sidelines, but closely. Pirkko Saisio's narration is used sparingly. The film features recurring images of the children's faces, always serious and frequently indecipherable – joy of life nowhere to be seen. Although delicate and ambient, even impressionistic, aesthetically executed and unbiased in its perception, the film has an important message: war is an enormous tragedy for everyone, especially for the children.

Suvi Heino (translated by Elina Huttunen)