“Yksi kuolema on tragedia, miljoona kuolemaa tilastotieto.”

Suomesta pakeni sisällissodan jälkimainingeissa Venäjän Karjalaan 10–13 000 ihmistä. 1930-luvun vaihteessa itärajan ylitti eri syistä 15–20 000 henkeä – kuka työn ja paremman elämän perässä, kuka äärioikeiston muiluttamana. Yhdysvalloista ja Kanadasta muutti noin 7000 työläistä sosialistista paratiisia Neuvosto-Karjalaan rakentamaan.

Stalinin vainot olivat pahimmillaan 1937–38, jolloin pelkästään suomalaistaustaisia teloitettiin NKVD:n toimesta tuhansittain. Läheinen ei saanut tietää, minne perheenjäsen katosi – todennäköisimmin Karhumäessä sijaitsevan Sandarmohin metsän joukkohautoihin luoti niskassaan.

Kanerva Cederströmin elokuva on minimalistinen. Uhrien sukulaisten haastattelujen ohella kuvamateriaali on niukkaa: valokuvia, artikkeleita, asiakirjoja. Musiikkia käytetään harkiten. Suru onnistutaan tallentamaan ilman katsojan manipulointia, esimerkiksi hiljaisella otoksella murhattujen valokuvien täyttämästä Sandarmohin metsästä, vain lintujen viserryksen soidessa taustalla.

Dokumentti luettelee historian karut tilastot: suomalaisia Karjalassa tuomituista oli 41,3 %, joista 88,3 % ammuttiin, joukossaan 17 Suomen kansanedustajaa. Myös teloitusten toimeenpanijat saavat nimensä kankaalle.

Sandarmohin kaltaisia suomalaisten työläisten ja vasemmistolaisten massamurhia ei lähihistoriassa montaa ole. Silti elokuva kertoo Suomen olevan ainoita valtioita, jolla ei ole kuolleille kansalaisilleen muistomerkkiä alueella.

Joonatan Nikkinen

-----------------

Sandarmohin suru is a documentary film on 12 Finns who lost their relatives in The Great Purge in Soviet Carelia. Each of them found out about the fate of their family members almost 100 years later.

Production notes

Kanerva Cederström’s film is minimalist­. Besides interviews with the victims’ relatives, the image material is scarce: photos, articles, documents. Music is used judiciously. The grief is documented without manipulating the viewer, for instance with a quiet shot of the forest of Sandarmokh, filled with photographs of the murder victims, with only the sounds of birds chirping in the background.

The documentary recites the raw statistics of history: 41,3% of the people sentenced in Karelia were Finnish, of whom 88,3 % were shot, among them 17 members of the Finnish Parliament. The names of the executors of the killings also appear on the screen.

There have not been many mass murders like Sandarmokh of Finnish workers and leftists in recent history. Still, according to the film, Finland is one of the only countries that do not have a monument for their dead citizens in the area.

Joonatan Nikkinen (translated by Inari Ylinen)