24 elokuvaohjaajaa 15 eri maasta tutustui jokunen vuosi sitten toisiinsa perulaisessa viidakossa, Werner Herzogin vetämässä työpajassa. Kun korona iski, he päättivät yhdistää voimansa. Käynnistyi projekti, jonka taustalla on yksinkertainen idea: annetaan ihmisille mahdollisuus purkaa tuntojaan pandemiasta puhelinvastaajaan, koska puhuminen auttaa.

Lopputulos on palkitun virolaisen ohjaajan Marta Pulkin taidokkaasti elokuvaksi kokoama teos, joka on ihmeen koskettava ja lähes puhdistava, ei tirkistelevä vaan yhdistävä: täällä me leijumme avaruusaluksella nimeltään Maa, yhdessä, mutta pakotettuna olemaan toisistamme eristyksissä. Hädissämme, inhimillisinä.

Elokuvan intiimi puhe tulee Kiinasta, Perusta, Virosta, Ranskasta, Jordaniasta, Turkista, Englannista, Yhdysvalloista, Brasiliasta… Puhe on loputtoman kiinnostavaa ja tavattoman satuttavaa: rakkaudesta, hulluudesta, harhailevista ajatuksista. Jonkun mies tekee kuolemaa. Joku pelkää, miten kissan käy, jos emäntä saa koronan ja kuolee. Joku ei ole puhunut kenellekään aikuiselle kolmeen viikkoon. Rakennetaanko jossain uutta Nooan arkkia, miettii yksi. Toiselle seksi on prioriteetti, oli koronaa tai ei.

Koska ohjaajia on monta, ympäri maailmaa kuvattu elokuva on visuaaliselta ilmeeltään vaihtelevan rikas, muttei tunnu sekavalta. Abstraktit visualisoinnit, mystiset tunnelmoinnit, kaupunkimaisemat, arkiset tallenteet ja arkistokuvat maalaavat hienon muotokuvan ihmiskunnasta eristyksissä.

Kati Juurus

-----------------

On the first days of worldwide lockdowns, filmmakers from 15 different countries set up phone lines for people to leave anonymous messages from their confinement. Starting from the very beginning when the Chinese had not yet determined the origin of the virus, to the Brazilians demanding quarantine from their leaders months later; Tell Me combines hundreds of voices from around the world, during a historical moment, into a poetic documentary. It is a whirlwind of emotions crossing all boundaries of culture and nationality. A true experiment of cinema, Tell Me serves the viewer a portrait of humanity in isolation by creating a space after the tone, a void where people could leave anything they wished to be free of, crystallizing a moment in time the whole world experienced together.

Production notes

The intimate talk of the film comes from China, Peru, Estonia, France, Jordania, Turkey, England, the United States, Brazil… The talk is endlessly fascinating and incredibly painful: about love, madness, stray thoughts. Someone is afraid of what will happen to the cat, if the owner gets COVID-19 and dies. Someone has not spoken to an adult in three weeks. Are they building a new Noah’s Arc somewhere, someone wonders. For someone, sex is a priority, no matter the pandemic.

As there are several directors, the film, which was shot around the world, is visually varied and rich, without feeling incoherent. The abstract visualisations, the mystical moods, the cityscapes, the everyday recordings, and archival footage paint a beautiful portrait of humanity, isolated.

Kati Juurus (translated by Inari Ylinen)