Tämä näytös sisältää Q&A:n ohjaajan kanssa. This screening includes a Q&A with the director.

Moskovan metrossa matkustaa päivittäin yli kuusi miljoonaa ihmistä. Neuvostoaikana asemat rakennettiin työläisten palatseiksi, ja massiiviset rakennukset ovatkin täynnä marmoria, kattokruunuja ja upeita yksityiskohtia. Yhä metroasemille mahtuu melkein koko ihmiselämä, minkä ohjaaja Ruslan Fedotov on vanginnut lumoavasti dokumenttiinsa.

Elokuva ikuistaa tavallisia moskovalaisia matkalla jonnekin. Kamera poimii julkisesta tilasta yksityisiä hetkiä: taapero nukkuu olkapäällä rullaportaissa, varttunut pariskunta viettää hellää hetkeä, nainen tarkkailee patsasta ja päätyy turistien valokuviin.

Yllättävät kuvakulmat päästävät lähelle ja paljastavat kauneutta arkisessa ympäristössä ja kanssakäymisessä. Matkustajat väittelevät uskonnosta ja venäläisen sielun olemuksesta. He kuljettavat kattokruunuja ja joulukuusia, siteeraavat Dostojevskia.

Metrojärjestelmän julkinen tila on myös yhteiskunnallinen. Mellakkavarusteisiin pukeutuneet poliisit sulkevat asemia ja pidättävät ihmisiä kovakouraisesti. Venäläiset sotilaat kohtaavat amerikkalaisia virkaveljiä. Kansalaiset kuuntelevat presidentin uudenvuodenpuhetta ja juhlivat voitonpäivää.

Kamera seuraa, kuinka vuorokaudet ja vuodenajat vaihtuvat. Matkustajat tulevat ja menevät, juopuvat ja uupuvat, riitelevät ja tanssivat. Vain kaikkein rikkaimmat puuttuvat.

Laura Manninen

-----------------

More than six million people ride the Moscow metro every day. During the Soviet era, the stations were built as workers’ palaces. The buildings are full of marble, chandeliers, and other stunning details.

Director Ruslan Fedotov’s enchanting documentary captures ordinary Muscovites from all walks of life, riding the metro. The camera picks up public, yet personal moments: a toddler sleeps on their parent’s shoulder; an elderly couple shares a tender moment; a woman observing a statue ends up in tourist photographs.

Surprising camera angles get up close and reveal the beauty in everyday interactions, in an everyday space. Passengers debate religion and the essence of the Russian soul. They carry chandeliers and Christmas trees, quoting Dostoevsky.

The public spaces of the metro system are also political. Police in riot gear close down stations and arrest people heavy-handedly. Russian soldiers meet their American counterparts. Citizens listen to the president’s New Year’s speech and celebrate Victory Day.

The camera follows as days go by and seasons change. Passengers come and go, drinking, arguing, dancing, growing tired. Only the richest of society are absent.

Laura Manninen (translated by Mira Sairanen)